25.8.2000

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A kertoi MTV Oy:tä ja ohjelmasta vastaavaa päätoimittajaa H:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että MTV Oy oli esittänyt MTV 3:n Kymmenen uutisissa 25.10.1994 uutisosuuden, jossa kerrottiin viranomaistiedot todettujen sukupuolitautien määristä, kasvusta ja pääsyistä. Uutisen mukaan tautien lisääntymisen syyksi todettiin ulkomaiset, erityisesti venäläiset ja virolaiset naiset ja tautien levittäjiksi mainittiin pääasiassa prostituoidut. Uutiseen liittyen lähetyksessä näytettiin kuvamateriaalia Pietarista ja Helsingistä. Materiaaliin sisältyi A:n valokuva Helsingissä eräällä kadulla olevassa mainostaulussa, minkä jälkeen kuvassa näkyi ravintola. Sen sijaan A:n tai ravintolan nimeä ei näkynyt. A esiintyi kyseisessä ravintolassa tanssijana ja mainostaulussa olevaa A:n kuvaa käytettiin ravintolan toiminnan ja A:n esitysten mainostamiseen.

A katsoi, että hänen yksityiselämäänsä oli loukattu rikoslain 27 luvun 3 a §:n tarkoittamalla tavalla, kun hänen kuvaansa oli käytetty uutisoinnissa harhaanjohtavasti. Katsojille annettiin mielikuva, että kuvassa oleva A oli prostituoitu ja että kyseinen ravintola oli eräs niistä paikoista, joista löytyy prostituoituja ja joissa esiintyy sukupuolitauteja. Edelleen kuvan siirtyessä ravintolasta hotellikylttiin annettiin mielikuva, että ravintolasta löytyvän prostituoidun kanssa voi siirtyä hotelliin. Mainitut seikat eivät pitäneet paikkaansa.

Edelleen A totesi, että kuvamateriaali ei ollut syntynyt sattumalta, vaan A:n kuvaa oli käytetty harkitusti uutisoinnissa. Uutisoinnin johdosta sekä ravintolan asiakkaat että ulkopuoliset olivat tunnistaneet kuvamateriaalin ja ravintolan. Uutisoinnissa oli lisäksi rikottu taustoittamista ja asiatonta asiayhteyttä koskevia journalistisia ohjeita ja käytäntöä sekä hyvää journalistista tapaa.

Mainituilla perusteilla A vaati, että yhtiö ja ohjelmasta vastaava päätoimittaja H velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena henkisestä kärsimyksestä 250 000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

MTV Oy ja H kiistivät kanteen perusteeltaan ja määrältään.

Käräjäoikeuden tuomio 8.4.1997

Käräjäoikeus totesi, että kuvanauhoituksesta Kymmenen uutisista 25.10.1994 ilmeni kanteessa tarkoitetun uutisen kuvamateriaalin olevan monipuolinen. Uutisen kuvitukseen liittyi asiantuntijan haastattelu, tilastoja ja katukuvia Helsingistä, ainakin Iso Roobertinkadulta ja Porthanian edestä samoin kuin kuvia Pietarista. Iso Roobertinkadulta otetusta kuvasta ilmeni lyhyt välähdys kadulla olevasta mainostaulusta, jossa oli A:n valokuva. Välähdys oli niin nopea, että henkilön tunnistaminen siitä oli vaikeaa. Kuvasta ei ilmennyt A:n eikä ravintolan nimi. Samassa välähdyksessä ilmeni monien muiden yritysten mainoskylttejä. Mainoskyltin jälkeen kuvassa näkyi ravintolan ikkunoita ja hotellikyltti. Katukuvissa esiintyi ihmisiä, jotka olivat tunnistettavissa.

Esitetyistä valokuvista ilmeni, että samaa mainostaulua käytettiin edelleen ravintolan edessä.

Käräjäoikeudessa kuultu todistaja ja todistelutarkoituksessa kuultu vastaaja H kertoivat jutun toimittajan saaneen tietää julkaistavista viranomaistiedoista edellisenä päivänä ja lähettäneen kuvaajan tekemään iltakuvitusta kadulta. Kuvaaja tiesi aiheen, mutta teki itsenäisesti työtä. Kuvaajan ottamasta materiaalista valittiin seuraavana päivänä yhdessä toimittajan kanssa käytettävä materiaali. Tässä tapauksessa toimittaja ei edes tiennyt osan kuvista olevan kyseisen ravintolan edestä.

H:n ja todistajan mukaan katu- ja maisemakuvien käyttäminen uutisissa oli yleistä ainakin kaikissa Euroopan maissa. Kun uutisten kuvituksessa esiintyvät henkilöt liittyivät toimittajan tekstiin, se ilmaistiin selvästi. Sen sijaan taustakuvituksena käytettävässä katukuvassa toimittajan tekstiä ei kohdistettu kuvassa näkyviin ihmisiin. Uutistoimituksessa työtahti oli kiihkeä eikä uutisiin edes ehdittäisi rakentaa piiloviestejä.

Yksityiselämän loukkaamisen osalta käräjäoikeus lausui, että hallituksen esityksessä (HE 84/1974 vp.) todettiin kriminalisoinnin tavoitteena olevan antaa suojaa yksityiselämäksi kutsutulle arvolle. Yksilön yksityiselämään kuului rauhoitettu ala, johon kuuluvat asiat hänellä oli oikeus pitää omana tietonaan, jos hän halusi. Suoja tarkoitti myös kieltoa julkaista sinänsä totuudenmukaisia tietoja.

Asiassa ei ollut edes väitetty, ettei A olisi suostunut kuvansa ottamiseen tietoisena siitä, että sitä tultiin käyttämään kaupallisessa tarkoituksessa. Käräjäoikeus totesi, että mainoskuvat eivät liittyneet A:n yksityiselämään, vaan hänen toimintaansa tanssijana ravintolassa sekä mainitun ravintolan mainontaan, mihin niitä edelleen käytettiin.

Julkisten katujen ja rakennusten sekä niissä sattumalta olevien valokuvien, mainoskylttien ja ihmisten kuvaaminen oli sallittua edellyttäen, ettei kuvaa käytetty harhaanjohtavalla ja loukkaavalla tavalla. Käräjäoikeus katsoi, että esitetyistä katukuvista ilmeni uutisen kuvitustarkoitus. Uutisen tekstissä esitetyt seikat eivät yhdistyneet valokuvassa esiintyvään A:han. Myöskään A:n henkilö ei yhdistynyt kuvattuihin nimettömään ravintolaan ja hotelliin saatikka, että kuvituksesta syntyisi mielikuva siitä, että A oli prostituoitu.

Käräjäoikeus katsoi, että yhtiöllä ja H:lla oli ollut alalla noudatettavan hyvän tavan mukaisestikin oikeus käyttää taustakuvituksena kadulla kuvattua materiaalia eikä asiassa ollut näytetty menetellyn huolimattomasti.

Käräjäoikeus katsoi, ettei rikoslain 27 luvun 3 a §:n tunnusmerkistö täyttynyt, minkä vuoksi yhtiö ja H eivät olleet velvollisia suorittamaan A:lle vahingonkorvausta. Asiassa ei myöskään ollut esitetty selvitystä siitä, oliko ulkomailla asuva A uutisen julkistamisaikaan ollut Suomessa. Mikäli hän ei asunut Suomessa, väitetyn teon ei osoitettu aiheuttaneen hänelle kärsimystä.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ruikka.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.6.1998

A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kuusimäki, Karttunen ja Lattunen. Esittelijä Pirjo Aaltonen.

Perustelut

MTV 3 on Kymmenen uutisissaan 25.10.1994 julkistanut viranomaistietoja Suomessa todettujen sukupuolitautien määristä ja tartuntalähteistä. Toimittajien todettua tauteja tuotavan varsin usein ulkomailta, erityisesti itärajan takaa, lähinnä Venäjältä ja Virosta, sekä mainittua levittäjiksi pääasiassa prostituoidut kuvaruutuun ilmestyi eräässä ravintolassa stripteasetanssijana esiintyneen A:n mainosvalokuva.

Kysymys on siitä, onko kuvan esittämisellä uutislähetyksessä loukattu A:n yksityiselämää rikoslain 27 luvun 3 a §:ssä tarkoitetuin tavoin ja onko A:lla tämän perusteella oikeus korvaukseen henkisestä kärsimyksestä.

Mainoskuvassa näkyivät A:n kasvot sekä ylävartalo, joka oli alaston pieniä rintojen päälle sijoitettuja tekstilappuja lukuunottamatta. Kuva ei ole liittynyt A:n yksityiselämään, vaan se on mainostanut hänen ammattiaan stripteasetanssijana ja samassa ammatissa tapahtuvaa esiintymistään ravintolassa. Kuva on tuossa kaupallisessa tarkoituksessa julkistettu ja ollut A:n suostumuksella nähtävillä kadulla ravintolan edustalla. Se on siten voitu ja saatu kuvata katunäkymään sisältyvänä.

Kuvan esittämiseen ei kuitenkaan ole ollut oikeutta, jos esittäminen on tapahtunut sellaisella tavalla tai sellaisessa yhteydessä, että siihen on sisältynyt A:n yksityiselämään liittyvä tieto tai vihjaus, joka on ollut omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä. Alastonkuvan julkaiseminen edellä mainitussa mainostarkoituksessa merkitsee tosin jo sellaisenaan väistämättä yksityisyyden piirin kaventumista, mutta sen perusteella ei voida kuitenkaan katsoa A:n luopuneen yksityiselämän suojasta kokonaan kuten esimerkiksi sen piiriin kuuluvan sukupuolielämän osalta. Kysymys on siten siitä, onko uutislähetyksestä voinut saada sen käsityksen, että vihjailtaisiin A:n olevan prostituoitu.

Tätä arvioitaessa on otettava huomioon kyseisen uutisaiheen käsittely sekä sen yhteydessä esitetty kuvamateriaali ja materiaalin luonne kokonaisuudessaan. Tällöin voidaan tehdä seuraavat havainnot.

Uutisaihetta on käsitelty lähetyksessä yhteensä vajaan kahden minuutin ajan. Uutistoimittajan lukeman varsinaisen uutistekstin ja erikoistoimittajan lukeman laajemman asiatekstin lisäksi näytettiin ja selostettiin tilastotietoja sekä esitettiin asiantuntijahaastattelu kahdessa jaksossa. Toimittajan selostuksen ja osaksi myös haastattelun aikana esitettiin erilaisista lyhyehköistä otoksista koostettua kuvamateriaalia, joka oli jaettu kahteen, yhteensä noin 50 sekuntia kestäneeseen jaksoon. Kuvamateriaaliin sisältyi muun muassa katu- ja muita näkymiä asianosaisten ilmoituksen mukaan Pietarista ja Helsingistä. Toimittajan mainitessa sukupuolitautien leviämisen nuorten naisten ja opiskelijoiden keskuudessa esitettiin Helsingissä yliopistorakennuksen edustalla kuvattu osuus. Tuossa jaksossa samoin kuin kaupunkikuvissa muutoinkin näkyi ihmisiä, osa kuljeskelemassa lähinnä vain varjomaisina hahmoina, osa siten, että kasvonpiirteetkin saattoi erottaa.

Se otos, johon sisältyi A:n kuva, esitettiin ensimmäisen kuvamateriaalijakson alussa. Tuo osuus on kuvattu muutoin pimeällä kadulla. Kamera oli kohdistettu A:n valaistuun mainoskuvaan siten, että se esteettä näkyessään täytti lähes puolet kuvaruudusta. Koko otos näkyi televisioruudussa noin kuuden sekunnin ajan. Osan ajasta A:n kuva oli kuitenkin liikkuvan varjomaisen mieshahmon lähes kokonaan tai ainakin puolittain peittämänä. A:n tunnistamista kuvasta voi sinänsä pitää mahdollisena, mutta toisaalta lähetyksessä ei mainittu A:n, kadun tai ravintolan nimeä.

Ensimmäisen kuvamateriaalijakson jatkuessa kamera siirtyi A:n ilmoituksen mukaan kuvaamaan ulkopuolelta sitä ravintolaa, jossa hän esiintyi. Myös viimeksi mainitussa noin neljän sekunnin pituisessa otoksessa oli näkyvissä mainoskyltti, jossa oli kokovartalokuva toisesta vähäasuisesta naisesta. Sen jälkeen kuva siirtyi käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla hotellirakennukseen ja sen ikkunoihin.

Uutislähetyksissä yleensä edetään nopeasti aiheesta toiseen eikä yhden aiheen käsittely kokonaisuudessaankaan kestä kauan. Nyt kysymyksessä olevan uutisaiheen alle kaksi minuuttia kestäneen käsittelyn yhteydessä on esitetty runsaasti erilaista kuvamateriaalia. Lähinnä syntyy vaikutelma, että uutista on tarkoitettu elävöittää kuvaamalla muun muassa kaupungin yöelämää ja viittaamalla tällä tavoin välillisesti erilaisiin yöelämään liittyviin ilmiöihin. Ajatusta taustakuvituksen luonteesta vahvistaa niin esitetyn kuvamateriaalin sisältö kuin myös se tapa, jolla nuo irralliset, lyhyet otokset on koottu esitettäväksi uutisen yhteydessä nopeasti vaihtuvina välähdyksinä. Tällaisella uutiskuvituksella tai kuvamateriaaliin sisältyvällä yksittäisellä otoksella ei voida ilman erityistä syytä katsoa olevan suoranaista yhteyttä aiheeseen tai sitä vihjattavan. Otos A:n mainoskuvasta ei teknisesti poikkea muusta uutisaiheen taustakuvituksesta. Erityisenä syynä katsoa kuvitus A:n osalta loukkaavaksi ei voida pitää sitä, että A, joka ammatissaan ja sitä mainostaessaan on tosiasiallisesti osaksi luopunut yksityisyytensä suojasta, on mahdollisesti voitu tunnistaa uutislähetyksessä lyhyen ajan nähtävänä olleesta julkisella paikalla kuvatusta mainoskuvastaan.

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei uutisoinnissa ole rikottu hyvää journalistista tapaa ja ettei A:n kuvan esittäminen uutisen yhteydessä ole sisältänyt hänen yksityiselämästään sellaista vihjausta, joka olisi ollut omiaan aiheuttamaan A:lle vahinkoa tai kärsimystä. A:lla ei siten ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Tulokas (eri mieltä), Hidén ja Vuori sekä ylimääräinen oikeusneuvos Mansikkamäki. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Sarvilinna-Heimonen:

Perustelut

MTV 3 on Kymmenen uutisissaan 25.10.1994 julkistanut viranomaistiedot Suomessa todettujen sukupuolitautien määristä, kasvusta ja pääsyistä. Uutiseen liittyi kuvamateriaali, jonka esittäminen aloitettiin siten, että välittömästi uutisten lukijan todettua tautien syyksi ulkomaiset, erityisesti venäläiset ja virolaiset naiset ja tautien levittäjiksi pääasiassa prostituoidut, kuvaruutuun ilmestyi eräässä ravintolassa stripteasetanssijana esiintyneen A:n mainosvalokuva. Kamera oli kohdistettu kuvaan, jossa se myös olennaisesti viivähti. A oli kuvasta tunnistettavissa. Tämän jälkeen kuva siirtyi käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla hotellirakennukseen ja sen ikkunoihin. A ei ollut antanut suostumustaan kuvansa käyttämiseen uutisoinnin yhteydessä.

Uutisen aihe huomioon ottaen siihen liittyvän kuvituksen esittämistavalla on suuri merkitys. Siltä tulee edellyttää erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta, koska kuvien henkilöt voidaan yhdistää epämieluisaan aiheeseen. Korkein oikeus on aikaisemmassa oikeuskäytännössään (1972 II 6, 1980 II 99) katsonut korvausvelvollisuuden voivan syntyä silloin, kun sivullinen kuvan kohde ilman suostumustaan asiattomasti kytketään kielteiseen yhteyteen tai henkilö muuten saatetaan perusteettomasti kuvan julkistamisella epäedulliseen valoon. Tästä linjasta ei ole aihetta poiketa.

Korkein oikeus katsonee, että A:n kuva on esitetty vihjailevasti siten, että se on ollut omiaan synnyttämään katsojassa mielikuvan kuvassa esiintyvän henkilön yhteydestä uutisen tarkoittamaan käyttäytymiseen. Kuvan esittämistapa tämän uutisaiheen yhteydessä on ollut omiaan loukkaamaan A:ta ja aiheuttamaan hänelle henkistä kärsimystä. Sillä seikalla, että kuva on aikaisemmin julkaistu ja mainostaa A:n ammattia tanssijana ja että kuvaa on käytetty uutisoinnissa taustamateriaalina, jollaisessa henkilön kuvan käyttö sinänsä on sallittua ilman asianomaisen suostumustakin, ei ole merkitystä esittämistavan loukkaavuutta arvioitaessa. Mainituilla perusteilla A:lla on oikeus saada korvausta kuvan esittämisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.

Henkisen kärsimyksen ja tuomittavan korvauksen määrään vaikuttavat monet seikat ja näyttö siitä on usein vaikeasti esitettävissä. Tämän vuoksi Korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioinee sen kohtuuden mukaan.

Arvioinnissaan Korkein oikeus ottanee huomioon toisaalta sen, että kuvamateriaalin esittäminen alkoi A:n kuvasta välittömästi sen jälkeen kun uutisten lukija oli edellä kerrotulla tavalla esittänyt uutiseen liittyvät asiatiedot ja kuva esitettiin valtakunnallisessa uutislähetyksessä, jota yleensä seuraa laaja katselijakunta. Uutisoinnin yhteydessä ei myöskään painotettu, ettei kuvassa esiintyvällä henkilöllä ollut yhteyttä asiaan. Toisaalta kuvan näyttäminen kesti vain lyhyen ajan eikä kuvassa näkynyt A:n, hotellin eikä kadun nimeä, mikä osaltaan vähensi kuvassa olevan henkilön tunnistamista. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus pitänee kohtuullisena korvauksena henkisestä kärsimyksestä 20 000 markkaa.

MTV Oy toiminnan harjoittajana ja H:n ohjelmaa varten määrättynä vastaavana päätoimittajana ovat radiovastuulain 4 §:n nojalla vastuussa vahingosta. H:n vastuu perustuu siihen, että hän ei ole estänyt ohjelman esittämistä nyt tapahtuneessa A:ta loukkaavassa muodossa ja että hän siten on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. A:n kanne hyväksytään ja MTV Oy sekä H velvoitetaan suorittamaan yhteisvastuullisesti A:lle korvauksena henkisestä kärsimyksestä vaatimukset enemmälti hyläten 20 000 markkaa 16 prosentin korkoineen MTV Oy:n osalta 29.8.1996 lukien ja H:n osalta 4.9.1996 lukien.

Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.